Kuka Ozan?

Tuntemattomasta opiskelijasta tasa-arvotaistelijaksi eduskuntaan

Minun tarinani kertoo siitä, mikä Suomessa on parasta.

Tulin Suomeen herkässä iässä 14-vuotiaana. Se ei ollut helppoa. En osannut suomea, enkä tuntenut täältä muita kuin perheeni. Olimme viettäneet lapsuusvuoteni vanhempieni opintojen ja töiden vuoksi synnyinmaani Turkin lisäksi Englannissa ja Kyproksella.

Unelmani olivat hyvin vaatimattomia. Olin asunut niin monessa paikassa, että halusin tehdä Suomesta vihdoin kotini. 

Onneksi Suomi on maa, jossa vaikeammastakin lähtökohdista tuleva voi pärjätä. Kaverieni avulla opin suomen kielen nopeasti Meilahden yläasteella. Sopeutumisessa auttoi myös jalkapallo, jota pelasin lukioikäisenä nuorten SM-sarjassa.

Käänteentekevää minulle oli, kun pääsin vaikeiden välivuosien jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan kansantaloustiedettä. Opinnot avasivat aivan uuden maailman. Aloin tehdä töitä ja harjoitteluita muun muassa Nordea Rahoituksessa, Palkansaajien tutkimuslaitoksella, työ- ja elinkeinoministeriössä sekä SAK:ssa. 

Aloin hahmottaa yhä paremmin, miten yhteiskunta toimii. Opiskelijapolitiikassa näin, miten konkreettisilla tavoilla ihminen voi vaikuttaa asioihin. Palo oikeudenmukaisuuden ja paremman yhteiskunnan puolesta alkoi kyteä yhä voimakkaammin. 

Poliittisen kotini löytyi syksyllä 2013 Vihreistä. Halusin puolueeseen, joka ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti, puolustaa ihmisoikeuksia ja tekee tulevaisuuteen katsovaa ja kestävää talouspolitiikkaa. Minut valittiin pian Vihreiden nuorten puheenjohtajaksi. 

 
 

Kansanedustajaksi tuntemattomuudesta 

Myös minun nousuni eduskuntaan on kaikkia todennäköisyyksiä vastaan. Kampanjoidessani olin vähävarainen opiskelija-aktivisti, jolla ei ollut edes ehjää kauluspaitaa. Nimeni oli alkanut kiiriä lähinnä yliopistopiireissä. 

Painoin kuitenkin täyttä päivää. Tarpeeksi moni kuuli viestini, oli samaa mieltä ja uskoi minuun. 19.4.2015 elämäni muuttui, kun minut valittiin kansanedustajaksi. Siitä lähtien olen tehnyt kaikkeni joka päivä, jotta olisin niiden 4196 äänen arvoinen, jotka eduskuntavaaleissa sain. 

Eduskunnassa olen noussut Vihreiden vastaavaksi arvovaltaisessa valtiovarainvaliokunnassa. Se käsittelee budjettiasioita eli kaikkea sitä, miten ja mihin Suomi käyttää rahaa. Ajan päivittäisessä työssäni talouspolitiikkaa, jossa panostetaan rohkeasti koulutukseen ja osaamiseen, taistellaan eriarvoisuutta vastaan ja eletään ympäristön kannalta kestävästi. 

Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat minulle kaikki kaikessa. Ajan feministisiä arvoja, taistelen rasismia ja syrjintää vastaan ja puolustan tinkimättömästi ihmisoikeuksia - oli kyse sitten pakolaisista, naisiin kohdistuvasta väkivallasta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä tai asekaupasta ihmisoikeuksia polkeviin maihin. 

Keväästä 2017 lähtien olen saanut kunnian edustaa Vihreitä myös Helsingin kunnanvaltuustossa.  Siellä paiskin töitä elinkeinojaostossa sekä kasvatus- ja koulutuslautakunnassa. Helsinki on Suomen suunnannäyttäjä, jossa vihreät ovat pystyneet pistämään vastaan nykyiselle hallitukselle, kun se on esimerkiksi leikannut varhaiskasvatuksesta tai paperittomien oikeuksissa. 

Teen tasa-arvotyötä myös naisten oikeuksia ajavan UN Womenin hallituksessa sekä sosiaalista nuorisotyötä tekevän Loiste Setlementin hallituksessa puheenjohtajana. 

 

Pienen ja ihanan tyttären isä

Töiden ulkopuolella maailmani mullistui syksyllä 2018, kun pieni tyttäreni tuli tähän maailmaan. On ihme ja etuoikeus saada seurata, miten pieni ihminen oppii hurjaa vauhtia elämään tässä maailmassa. Se rakkauden määrä asettaa asiat mittasuhteisiinsa. 

Isäksi tuleminen on vain kirkastanut minulle entisestään, miksi taistelen joka päivä. Haluan yhteiskunnan, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuudet pärjätä elämässään riippumatta heidän sukupuolestaan, varallisuudestaan, juuristaan tai muista syistä. Ketään ei saa jättää. Ja ennen kaikkea meidän on tehtävä kaikkemme, jotta tämä planeetta olisi elinkelpoinen vielä tuleville sukupolville.