Inhimillistä ja kestävää talouspolitiikkaa

Talouspoliittisessa keskustelussa kysytään mistä ja paljon leikkaat. Pitää paikkaansa, että valtion budjetti on ollut vuodesta 2009 alijäämäinen. Tilanne ei ole kestävä. Velan tämän hetkinen taso ei ole eurooppalaisessa vertailussa ongelma. Ongelma on se, kuinka nopeasti Suomi on velkaantunut. Jos kehitys jatkuu seuraavat kymmenen vuotta, ollaan vaikeuksissa. Vanheneva väestötilanteemme ei auta asiaa. Meidän on pohdittava kriittisesti sitä, mihin käytämme rahaa.

Haluan olla vaikuttamassa siiheen, että talkoot eivät ole yhteiskunnan heikompien harteilla. Emme saa kasvattaa pahoinvointia tai leikata tulevaisuudestamme - lapset, koulutus ja tutkimus tästä esimerkkinä. Valtion budjettia ei saada tasapainoon pelkällä priorisoinneilla - tarvitaan myös veropohjan laajentamista. Lisäksi työllisyyttä pitää edelleen parantaa.

Haluan tehdä talouspolitiikkaa, joka nojautuu tutkimuskirjallisuuteen. En sellaista, joka korostaa vaan sitä tiedon osaa, joka sopii omalle ideologialleni. Uskon, että eduskunta kaipaa rehellisesti ja avoimesti taloustieteelliseen tutkimukseen perustuen asiaa pohtivia ihmisiä.

Maailman osaavin kansa

Suomi pärjää tässä maailmassa vain kouluttautumalla. Osaaminen on meidän koko yhteiskuntamme pohja. Koulutus on myös paras tapa torjua eriarvoisuutta. Koulutukseen panostamalla sijoitamme tulevaisuutemme.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on lujilla. Tulevan hallituksen pitää ottaa koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen prioriteetikseen. Päiväkotien työvoimapulaan ja -oloihin on etsittävä ratkaisuja myös valtion tasolla. On tarkasteltava kunnolla, miksi koulujen oppimistulokset heikkenevät ja puututtava juurisyihin. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät saa olla leikkausten kohteena. Tarvitsemme tutkimusta ja osaamista laajasti eri aiheista.